torstai 27. marraskuuta 2014

Olen huolissani Timo Soinista



Lokakuussa perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti Plokissaan kulttuurimarxisteista. Jo tämä sai hälytyskelloni soimaan, sillä kuitenkin Soini on laillani maisterismies ihmistieteiden puolelta. Oletin siksi hänen tuntevan tuon käsitteen akateemisen historian – sen, että kyse on 1900-luvun alkupuoliskon mannereurooppalaisesta marxilaisuuden suuntauksesta, joka harrasti lähinnä sisäänpäin lämpiävää teoreettista jargonia taiteesta ja yhteiskunnasta ja oli parhaina vuosinaankin marginaalinen jo silloin kukoistaneen marxilaisen liikkeen sisälläkin. Viimeiset puoli vuosisataa tämä aatesuuntaus – alkuperäisessä merkityksessään – onkin esiintynyt lähinnä ihmistieteiden suuntausten historiaa käsittelevissä teoksissa.

1990-luvulta alkaen käsitettä uudessa merkityksessään ovatkin käyttäneet lähinnä… no, vatipäät. Yhdysvalloista kaikki alkoi; siellähän oikeistopiireissä ”marxisti” on aina oivallinen haukkumasana kaikelle mistä nyt vain ei satu pitämään, ja ”kulttuuri”-etuliitteellä käsitteen saa kuulostamaan sellaiselta, että sillä on painoarvoa. (Pelkkä marxisti kun kuulostaa vaarattomalta, lähinnä joltakin, jolla on risuparta ja joka haisee vanhalta viinalta vappumarssilla.) Jossakin vaiheessa sitten huomattiin, että tämä termi oli jo varattu, minkä jälkeen alkuperäisten kulttuurimarxistien tekstejä luettiin pieteetillä ja sieltä oltiin retroaktiivisesti löytävinään ohjelmallisuutta ja maailmanhallinta-ajatuksia. Kulttuurimarxismi muuttui näin pelkästä virheellisesti käytetystä käsitteestä kokonaiseksi salaliittoteoriaksi. Sittemmin kulttuurimarxisti-käsitteen epäortodoksisen viljelyn keskeisimmäksi harrastajaksi nousi manifestin kirjoittanut ja jotakin muutakin epämääräistä puuhaillut norjalainen Anders Behring Breivik.


Homoliitoista on tullut lännessä sen takia iso asia, että perhe on se linnake, joka pitää murtaa.

Unohdetaan nyt se tosiseikka, että juridisen vahvistuksen antaminen sellaisille perhejärjestelyille, joita on jo olemassa, tuskin murtaa perheinstituutiota mihinkään. Keskitytään lausunnon huolestuttavampaan piirteeseen eli tuohon ”pitää murtaa” -kohtaan. Siitä sentään Soinille plussaa, ettei hän nimeä, mikä tämä salaperäinen taho on, joka kyseistä murtoa on ajamassa. (Yleensähän näitä väitteitä esittävillä on tarjota kulttuurimarxistien ohella syntipukeiksi juutalaisia, vapaamuurareita tai ties mitä epämääräistä ryhmittymää.) Epäselväksi jää myös, miksi tätä linnaketta ollaan murtamassa; kuka siitä hyötyy? (Tähänkin yleensä löytyy jokin esoteerinen maailman hallintaan liittyvä selitys, joten senkin poisjättö Soinin lausunnosta parantaa lausuntoa huomattavasti.)

Joka tapauksessa puheenjohtaja Soinin viimeaikaiset puheenparret ovat saaneet huolestuttavan breivikiläisiä vivahteita. Siksi ehdotan, että hänet asetettaisiin erityistarkkailuun – ihan vain varmuuden vuoksi.