keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Korkeakoulututkinnon mitätöinti omaehtoisesti – onnistuukohan?



Niin yllättävää kuin se onkin, on aivan mahdollista, että korkeakoulututkinnosta on työ- ja muussakin elämässä enemmän haittaa kuin hyötyä, kuten olen saanut karvaasti kokea. Mikäli yliopistossa opiskeltu ainekokonaisuus ei sisällä mitään työmarkkinoilla kysyttyä osaamista eikä opiskeluaikana ole verkostoitunut, luonut kontakteja tai saanut työkokemusta, portit oman alan tai ns. soveltuvaa korkeakoulututkintoa vaativiin töihin pysyvät tiukasti kiinni.

Samaan aikaan akateeminen tutkinto kuitenkin osoittautuu riesaksi hakiessa ruohonjuuritason suorittaviin työpaikkoihin. Näihin hakevaa maisteria pidetään ylikoulutettuna ja tästä syystä kenties huonosti motivoituneena, joka häipyy parempiin hommiin heti tilaisuuden tullen.

Työnhaun lisäksi korkeakoulututkinto jarruttaa myös alanvaihtoaikeita. Sain huomata aikuiskoulutukseen hakiessani, etten pääse ammatilliseen koulutukseen, koska koulutukselleni ei katsota olevan ”työvoimapoliittista tarvetta”. Toisin sanoen minun oletetaan saavan töitä nykyisellä koulutuksellani – mikä ei kuitenkaan ole realismia, kuten pari viimeistä vuotta on osoittanut.

Edellä esitettyjen syiden vuoksi meillä pitäisi olla käytäntö, jolla henkilö voi halutessaan mitätöidä oman tutkintonsa. Tekisin sen välittömästi.

Kunnollista ennakkotapausta asiasta ei liene olemassa. Maisterin tutkintotodistus on kylläkin jälkikäteen peruutettu korkeimmassa hallinto-oikeudessa vilpin ja plagioinnin vuoksi, ja tämä tapaus osoitti sen, ettei yliopisto voi (ainakaan tapauksissa, joissa on kyse epärehellisyydestä) itse hylätä jo antamaansa tutkintoa ”vastaavanlaisissa tapauksissa”.

Mutta voiko yliopisto tehdä sen sellaisessa tapauksessa, jossa tutkinnon suorittamiseen ei liity vilppiä, mutta opiskelija haluaa tutkintonsa pois kaikista rekistereistä? Tämän jälkeen opiskelijaan suhtauduttaisiin esimerkiksi aikuiskoulutukseen haettaessa ensikertalaisena ilman aiempaa koulutusta ja tutkintoa, mikä helpottaisi sisäänpääsyä. Tästä asiasta aion ottaa selvää.

Muussa tapauksessa valehtelen ja ilmoitan kirjoituttaneeni pro gradu -tutkielmani toisella henkilöllä nimellistä korvausta vastaan. Tässä vaihtoehdossa on se ikävä puoli, että tunnustaessaan ”vilpin” saattaa joutua maksamaan korvauksia ja joutuu pilaamaan maineensa. Sittenkin menettelyn hyöty olisi haittaa suurempi: vaikka nuoruus menikin hukkaan hyödyttömän humanistisen tutkinnon hankkimisessa, se ei sentään enää pääsisi hautaamaan alanvaihtohaaveita ja tuhoamaan koko loppuelämää.


lauantai 6. toukokuuta 2017

Anonyymiys aina kannattaa



Tekisi mieli aloittaa tämä teksti sanoilla ”Moni varmaan ihmettelee…”, mutta todellisuudessa tuskin kukaan ihmettelee – ketään ei nimittäin kiinnosta. Mutta kuitenkin, jos joku ihmettelee, miksi en ole koskaan julkaissut mitään edes omakustanteena, tähän on moniakin syitä. Yksi tärkeimmistä on se, että kysyntää ei ole juurikaan ollut, joten ylimääräisen vaivan näkeminen ja rahan käyttäminen omakustanteisiin ei ole tuntunut vaivan arvoiselta.

Toinen syy on siinä, että anonyyminä pysyminen olisi tällöin vaikeampaa, ja se on asia, josta en tahdo tinkiä. Tämä projekti on kanavani tuoda esille persoonastani niitä salattuja mutta olemassa olevia puolia, jotka tullessaan julki tuottaisivat sukulaisilleni häpeää.

Menneellä viikolla opin, että anonyyminä pysyminen ja julkaisuista kieltäytyminen on näin ikityöttömänä ollut kaukaa viisasta myös sellaisesta syystä, jota en ollut osannut kuvitellakaan.

Nimittäin, jos olisin julkaissut musiikkia omalla nimelläni, vaikka sitten omakustanteenakin ja ilman mitään taloudellisia intressejä, minut olisi saatettu tulkita yrittäjäksi ja musiikin ammattilaiseksi ja työttömyystukeni periä tästä syystä takaisin. Tämän sai kokea muusikko Tommi Ignatius. Uutisessa esitetty TE-toimiston ”asiantuntijan” lausunto kertoo karua kieltään siitä, miten todellisuudesta vieraantunutta porukkaa onkaan tekemässä päätöksiä asioista.

Hämeen TE-toimiston yrittäjyydestä vastaavan palveluesimies Martti Mustosen mukaan normaali harrastustoiminta ei pitäisi vaikuttaa työttömyysturvaan. Tämäkin kuitenkin riippuu tilanteesta.
– Jos tekee julkaisumielessä luovan alan työtä, silloin voidaan katsoa, että työllistyy omassa työssään.

Suuri osa luovan alan työstä, jopa julkaistusta sellaisesta, tehdään intohimosta, ja se ei koskaan tuota tekijälleen muuta kuin persnettoa. Elämme maassa, jossa jopa valtion ylimmät instanssit olettavat taiteilijoiden tekevän työtään mieluusti ruokapalkalla. (Ja ministeriö on sikäli oikeassa, että suurin osa taiteesta on muille kuin tekijälleen täysin arvotonta ja ruokapalkka ihan sopiva korvaus siitä.) Samaan aikaan työvoimaviranomaiset kuitenkin ajattelevat taiteellisen julkaisutoiminnan olevan automaattinen toimeentulon lähde.

Tarinan opetus on siis se, ettei työttömän ole järkevää julkaista mitään ainakaan oikealla nimellään. Koska TE-toimiston mielivallalla ei ole mitään rajoja, luimistelen työttömänä jatkossakin vain nimimerkin takana, sillä jopa harrastamani omien kappaleiden laittaminen YouTubeen saatettaisiin laskea ”julkaisemiseksi”.

Loppuun vielä bisnesidea, joka sekin on parempi esittää anonyymisti.

Toinen työttömyyteen liittyvä absurdi uutinen menneeltä viikolta oli idea, jonka mukaan vuoden 2019 alusta alkaen työttömän tulisi jatkossa hakea työpaikkaa kerran viikossa, jotta hän ei menettäisi työttömyyskorvaustaan. Ihmisenä, joka ei koskaan ole päässyt työhakemuksillaan edes haastatteluun asti, vastaanotin uutisen mitä suurimmalla riemulla: tämä uudistushan työllistää minut!

Oletko väsynyt työhakemusten tekemiseen? Ei hätää! Nimellistä 20 euron kuukausittaista maksua vastaan teen työhakemuksenne teidän puolestanne. Palveluni on suunnattu varsinkin henkilöille, jotka eivät edes halua työllistyä: minulla on – toki tahattomasti hankittu mutta kuitenkin – vuosien vankka kokemus sellaisten työhakemusten laatimisesta, jotka eivät herätä lainkaan työnantajan kiinnostusta. Humanistisella koulutuksella hankituilla kielellisillä nyansseillani synnytän mielikuvan työnhakijasta, joka on persoonaltaan harmaa ja väritön, luonteeltaan epäsosiaalinen, epätoivoinen ja kaiken kukkuraksi hakemassa aivan väärään paikkaan, vaikka näennäisesti kaikki olisikin kunnossa (tämä viimeinen aspekti on tärkeä siksi, että muuten työvoimaviranomaiset voivat pitää työnhaun sabotointia tahallisena).

Takaan, että laadukkaan palveluni avulla työttömyyskorvauksenne tulevat juoksemaan tasaisen varmasti ilman karenssin uhkaa, eivätkä työnhakuvelvollisuudet tule häiritsemään arvokasta vapaa-aikaanne.