Viime
aikoina olemme saaneet lukea uutisista kiintoisasta ilmiöstä, joka levisi ensin
Yhdysvalloista Eurooppaan ja nyt lähiviikkoina jopa Suomeen asti. Salaperäiset ihmisiä
ulkona pimeässä pelottelevat pellehahmot lähtivät ilmeisesti ainakin osittain liikkeelle
Stephen Kingin romaaniin perustuvan It-minisarjan tulevan elokuvaversioinnin
markkinoinnin merkeissä.
Kuten
tällaisilla ilmiöillä on usein tapana, touhu alkoi kuitenkin nopeasti elää omaa
elämäänsä ja (mahdollinen) alkuperäinen sissimarkkinointifunktio jäi unholaan.
Nyt ihmiset pukeutuvat pelleiksi ja lähtevät pelottelemaan lapsia ja ihmisiä
kaduilla ilman sen kummempaa syytä tai merkitystä kuin se, että se on hauskaa.
En
osaa aina päättää, olenko moralisti vai nihilisti. Moralisti minussa nousee esille
aina silloin, kun jotakin tiettyä ryhmää – etnistä, seksuaalista tms. –
pelotellaan, ahdistellaan ja vainotaan. Kun vaino on jonkin aatteen ja
ideologian motivoimaa ja perustuu ajatukseen siitä, että jokin ryhmä on muita
ylempänä tai alempana, moraaliviisarini värähtää mutta estetiikkaviisarini ei.
Tällainen välinearvona käytetty pelko on vain banaalia.
Sitä
vastoin kaikessa sellaisessa satunnaisessa pelossa ja kärsimyksessä, joka ei lainkaan
valikoi kohteitaan, on mielestäni jotakin kaunista ja itsessään arvokasta.
Silloin aiheutettu tuska ja ahdistus ovat luonteeltaan absurdia, kaoottista, arvaamatonta,
merkityksetöntä ja turhaa – niistä tulee metafora koko elämälle. Ja koska sattumanvaraisesti
aiheutetun pelon ja väkivallan kaikki muut merkitykset ovat ei-merkityksiä eli syntyvät
siitä, ettei merkitystä ole, toiminnan ainoaksi todelliseksi merkitykseksi jää
jäljelle niiden esteettinen funktio: järjettömän pelon, ahdistuksen ja
kärsimyksen elämänmakuinen kauneus.
Kunnon
pelle ei valitse kohteitaan; pelle tapaa juuri ne, jotka pimeällä tiellä sattuvat
kohdalle osumaan. Eikä kohtausta ole ennalta käsikirjoitettu, vaan mitä tahansa
voi ja saa tapahtua. Vain silloin tapaamisen satunnaisesta järjettömyydestä ja
sen herättämistä aidoista tunteista ja reaktioista voi syntyä todellista, elämän
kipeistä realiteeteista vieraantumatonta taidetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti