Aivan
aluksi haluan pahoitella hiljaiseloani. Graduni viimeistely on vienyt kaiken
ajan musiikilta ja muulta kirjoittelulta. Nämä kiireet helpottavat vasta joskus
kesäkuun puolella, mutta ajattelin nyt päivittää ja päivitellä edes jotakin.
Puhutaan
siis europarlamenttivaaleista.
Pidän
EU:sta kulttuurisena projektina. Euroopan valtiot jakavat saman arvopohjan,
jonka koen itselleni läheiseksi. Suvaitsevaisuutta, moniarvoisuutta ja vastaavia
kauniita sanoja on toisteltu jo kliseeksi asti, joten en nyt lähde tässä
höpisemään aiheesta sen enempää. Sanon siis vain sen, että Conchita Wurstin euroviisuvoitto ei mielestäni ollut yhtään huono
juttu – ja se, että tämän voiton seurauksena itärajan takaisessa
banaanivaltiossa otsiin kasvoi drag-artistin varustusta isompia lerssejä, oli
kuin kirsikka kakun päällä.
Tämä
ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin EU:n liittovaltiokehitystä,
talouspolitiikkaa ja euroa. Euroopan vuosia jatkunut talouskriisi osoittaa,
että jotakin on pahasti pielessä, eikä eteläisen maanosan ongelmille näy
nopeaa ratkaisua – todennäköisempää on, että tauti leviää myös tänne
pohjoiseen. Moni ongelma ratkeaisi parhaiten kansallisella tasolla, mutta
yhteinen valuutta ja talouslinja sitovat varsinkin Kreikan – ja Suomen –
kaltaisten pienten valtioiden kädet. (Uskon, että joskus olisi parempi antaa
potilaan kuolla ja syntyä itse uudelleen kuin pitää letkuissa vuosikausia.)
Ketä
siis äänestäisin?
Ns.
vanhat puolueet ovat kaikki enemmän tai vähemmän euromyönteisiä, ja heidän
diskurssissaan arvo- ja talouskysymykset nivoutuvat yhteen. Liittovaltio- ja talousvastaisuutta
saatetaan kommentoida syytöksellä, että henkilö ”vastustaa eurooppalaisia
arvoja”, vaikka nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa. Tai ainakin niiden pitäisi
olla…
Valitettavasti vastapuolikin harrastaa aivan samaa niputtamista. Näyttäkää minulle sellainen ehdokas,
joka kannattaa kansallisempaa talouspolitiikkaa, mutta ei ole yhtäkään
seuraavista:
-
talvisota-aikaan jämähtänyt nationalisti (suomalaisuuden määritelmä kapea ja
eksklusiivinen)
-
arvokonservatiivi, jonka moraalikäsitykset perustuvat kanonisoituihin
kansansatuihin
-
rasisti
-
vihamielinen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan
-
Euroopan sijasta itään rähmällään oleva putinisti
-
NWO/Illuminati/verkkomedia/juutalaissalaliitto-hörhö.
Hän
saa ääneni. Yksittäisiin ehdokkaisiin en ole perehtynyt, mutta puolueina Perussuomalaiset,
Muutos 2011 (puolue niille, jotka ovat liian hörhöjä persuihin) tai Itsenäisyyspuolue
(puolue niille, jotka ovat liian hörhöjä M11:een) eivät tunnu minulle realistisilta
vaihtoehdoilta juuri epämääräisten arvolinjaustensa vuoksi.
Toisin
sanoen EU-suhde ei ole oppositiopari vaan nelikenttä, vaikka kentällä konkreettisesti
tuntuvatkin esiintyvän vain kuvion vasen ylä- ja oikea alareuna. Kahta muutakin kuitenkin
tarvittaisiin vaihtoehdoiksi. Perussuomalaisten linjassa on ollut nähtävissä
tiettyä lientymistä kaiken vastustamisesta ”talousmyönteinen –
kulttuurivastainen” -suuntaan; yhteinen talouspolitiikka on alettu hyväksyä
välttämättömänä pahana ja populistinen kritiikki painottuu enemmän
arvokysymyksiin.
Mutta
mistä saataisiin se viimeinen puuttuva palanen?
>ei äänestä itsenäisyyspuoluetta
VastaaPoista