Se sanoi sen.
Ei vittu se sanoi
sen.
Ihmisen
katkeamispisteen sijoittaminen sekunnilleen tiettyyn ajanhetkeen on ratkaisuna
yleensä keinotekoinen ja perustuu enemmän kirjallisiin konventioihin kuin
ihmisluonteen perinpohjaiseen tuntemiseen. Siksi ei ole mielekästä väittää,
että maan eturivin poliitikon tv-haastattelussa lausumat sanat olisivat
johtaneet tuleviin tapahtumiin. Yhtä hyvin voidaan ajatella, että Martta-tädin muutaman
tunnin takainen puhelinsoitto (”Jaanan masuasukkikin syntyy palttiarallaa
kuukauden päästä! Koskas sinä meinasit jälkikasvua hankkia?”) herkisti
Heiskasen pojan siihen tilaan, että loppu tapahtui omalla painollaan ja
poliitikon ohimennen luikautettu fraasi oli vain väistämätön detonaattori.
Oli
miten oli, noiden sanojen myötä raja oli lopullisesti ylitetty ja Heiskanen
siirtynyt toiseen todellisuuteen. Siinä todellisuudessa hän tulisi tekemään
terroriteon, joka tulisi kuulumaan puheissamme pitkälle tuleviin sukupolviin.
Ennen
vapautustaan armeijasta Heiskanen oli ehtinyt palvella vähän pioneerina ja tutustua
räjähteiden alkeisiin. Tätä tietoa hän lähti oikopäätä syventämään
lueskelemalla nettisivuilta ohjeita omatekoisen pommin rakenteluun. Ollakseen
täysin seinähullu Heiskanen kuitenkin oli tolkun mies ja tiesi, että ennen
varsinaista tihutyötä hänen täytyisi suorittaa koeräjäytys pienemmällä pommilla.
Saatuaan
pienen räjähteensä valmiiksi hän kuljetti sen metsän siimekseen kauas
asutuksesta, jotta jysäys ei herättäisi huomiota. Pommi sopivalle paikalle,
suojaan kumpareen taakse ja… PUM!
Ai jumalauta… Korvat
huutaa hoosiannaa. Mutta se meni ihan niin kuin… niin kuin pitikin.
Kaikki
oli kunnossa! Isompi pommi samalla reseptillä olisi nopeasti valmis, ja heti
sen jälkeen hän iskisi.
Oli
kirpeä talviaamu. Heiskanen oli ottanut selvää, että tuona päivänä iskun kohde
olisi tyhjillään. Eihän hän mikään murhaaja sentään aikonut olla, vaan sanoma
menisi perille ihan vain aineellista vahinkoa aiheuttamalla. Siitä hän nimittäin
pitäisi huolen ilmoittamalla poliisille ja tiedotusvälineille juuri ennen
H-hetkeä ja avaamalla suoran kuvayhteyden pääkallonpaikalle.
Pommi
reppuunsa piilotettuna Heiskanen ajeli vanhalla autonräppänällään kohti Vaasan
Västervikiä. Televisiosta tuttu kohde löytyi nopeasti. Heiskanen parkkeerasi autonsa
hieman syrjemmälle, hiippaili reppuineen tontille ja etsi räjähteelle sopivan
paikan, jossa arveli sen aiheuttavan suurinta tuhoa. Tämän jälkeen mies otti
laukaisimen ja kameran ja vetäytyi kauemmas suojaisaksi arvioimaansa paikkaan.
Kameran hän sijoitti niin, että kohde ja sen tuhoutuminen näkyisivät kaikelle
kansalle esteettömästi. Sitten hän avasi nettiyhteyden, jotta kuva lähtisi
maailmalle, ja soitti poliisille.
Tässä puhuu Heiskasen
akan poika. Seuraavaksi tulette näkemään, miten asiat täällä todellisuudessa menevät,
jotta kukaan ei enää koskaan sanoisi niiden menneen tai olleen menemättä niin.
”Mitä
ihmettä nyt taas…” langan toisessa päässä päiviteltiin. Pilasoitot ja kaikenlaiset
sekavat hourailut olivat toki arkipäivää, mutta niihinkin täytyi aina suhtautua
vakavasti. Kaiken varalta.
Näettekö lähettämäni
kuvan? Ottakaa tiedotusvälineisiin yhteys ja jakakaa se heille.
”Kyllä
nähdään. Mitä oikein tahdot? Onko sinulla panttivankeja? Vaaditko lunnaita?”
Kukaan ei ole
vaarassa. Haluan vain että kaikki näkevät, miten tämä täällä menee. Ettei kukaan enää sano sitä.
Heiskanen
painoi laukaisinta.
Ensin
ei tapahtunut mitään. Sitten, parin sekunnin päästä, pommi päästi olemattoman
pienen tussahduksen ja komean savupilven. Pilven hälvennyttyä Heiskanen näki
sen, minkä oli jo arvannutkin: minkäänlaista vahinkoa ei ollut tapahtunut.
Siinä vaiheessa poliisitkin kurvasivat paikalle, ja Heiskanen antautui taistelutta.
”Olipahan
helvetin hölmö tempaus”, vanhempi konstaapeli lausahti suunnaten sanansa käsiraudoissa
sikaosastolle saatellulle Heiskaselle. ”Mutta varmaan myönnät itsekin, ettei
tämä nyt…”
Ei vittu et sano
sitä.
”…mennyt
niin kuin…”
Se sanoo sen.
”Str…”
EEEEEEEEIIIIIIII
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti