Illan
Docventuresin keskusteluosuudessa
mainittiin Hyvinvointivaltion kummit -kampanja. Aikaisemmassa kirjoituksessani lastensairaalasta puolustin hyvinvointivaltiota ja verojen
maksamista ja vastustin vapaaehtoista, populistista ja valikoivaa
hyväntekeväisyyttä. Niinpä ei liene ihme, että tämä kampanja sai varauksettoman
kannatukseni.
Varsinainen
vitsi on kuitenkin siinä, että nyt tässä aloitteessa, jossa ollaan valmiita
maksamaan lisää veroja, komeilee minunkin nimeni – minun, jolla kolmeenkymmeneen
ikävuoteeni mennessä on tasan nolla (0) päivää työkokemusta enkä ole maksanut
tuloveroja senttiäkään. Näistä lähtökohdista käsin kukin voi tykönään arvioida,
miten todennäköisesti olen koskaan maksajapuolella näissä talkoissa… Mitenkähän
moni muukin allekirjoittajista on samassa tilanteessa?
Ikäväähän
tällainen häikäilemätön omien etujensa puolustaminen on, mutta valitettavasti
demokratia ja kansalaisaktivismi kuuluu kaikille, jopa meille hyvinvointivaltion
pummeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti