maanantai 10. heinäkuuta 2017

Kaikki hyvät asiat elämässäni tapahtuvat sattumalta



Tässä kuussa minulla on pari soittokeikkaa. Ne eivät liity CR&KK-projektiin, vaan soitan tanssimusiikkia kitaristina. Olin samoissa tapahtumissa jo viime vuonna mukana, ja minut kutsuttiin uudelleen mukaan: musiikillista osaamistani, monipuolisuuttani ja kykyäni improvisoida ilman etukäteisharjoittelua arvostetaan. Mikä parasta, arvostus näistä keikoista on myös konkreettista: niistä jää käteeni yhteensä reilu parisataa, mikä tulottomuusluokassani on merkittävä lisätienesti!

Kuitenkin, kun aloin miettiä, miten oikein päädyin näille keikoille, tajusin erään elämässäni toistuvan teeman.

Olin menossa soittamaan erään sukulaisen juhliin, kun kävi ilmi, että juhlan järjestäjät olivat epähuomiossa hankkineet paikalle lisäkseni toisenkin esiintyjän. Esiinnyimme sitten sulassa sovussa molemmat, ja tämä toinen esiintyjä oli sen verran vaikuttunut kyvyistäni, että pyysi jo tuolloin kevättalvella minut soittamaan tulevan kesän tapahtumiin kanssaan. Tuolloin ajattelin, että näinköhän tulen kuulemaan hänestä mitään enää koskaan, mutta niin vain kesällä muutama viikko ennen ensimmäistä tapahtumaa hän otti yhteyttä ja lähetti kappalelistan. Kaikki meni mukavasti, keikat soitettiin, palkat maksettiin ja uudestaankin pyydettiin tulemaan.

Nämä viime ja tämän vuoden keikat olisivat jääneet tekemättä ja musiikillinen osaamiseni vaille arvostusta, ellei tuonne juhlapaikalle olisi epähuomiossa hankittu kahta esiintyjää. Kaikki oli onnekkaan sattuman tulosta.

Kun mietin elämääni laajemminkin, huomaan asioiden menneen tällä tavalla muillakin sektoreilla. Ne asiat, joihin olen yrittänyt panostaa ja joiden eteen olen tehnyt aktiivisesti töitä, eivät ole koskaan johtaneet mihinkään hyvään. Muun muassa opiskeluni ovat olleet aivan yhtä tyhjän kanssa: tein paljon töitä hankkiakseni tutkinnon, josta on ollut minulle enemmän harmia kuin hyötyä, ja yritykseni vaihtaa alaa ja hankkia työmarkkinoilla hyödyllistä osaamista ovat vuodesta toiseen turhia, sillä minua ei oteta koulutukseen. Harvat onnistumiset ja positiiviset asiat elämässäni taas ovat tulleet eteeni puhtaasti onnen ansiosta, pyytämättä ja yllätyksenä.

Niinpä olisi oikeastaan sama lakata yrittämästä. Hyvät (ja huonot) asiat tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen: kaikki riippuu ainoastaan tuurista. Parhaani tekeminen ja yrittämisen jatkaminen onkin jo kauan ollut minulle enemmän velvollisuuseettinen välttämättömyys kuin päämäärärationaalista toimintaa. Ahkeroinnista ei palkita maineella tai mammonalla, se on tullut selväksi, mutta tekeminen itsessään on tärkeää ja antaa merkityksen olemassaololleni. Mitättömyydestä pois pääseminen olkoon onnenkauppaa, mutta kaiken ratkaisevaa deus ex machina -käännettä odotellessa velvollisuutena on pyrkiä olemaan oman mitättömyytensä paras mahdollinen versio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti