Top 3: Elämän(filosofian)i tunnuslaulut

Cheek on tällä hetkellä maan suosituin artisti, ja hänen laulunsa kertovat menestyksestä ja pärjäämisestä. Minusta tämä tarina on kuitenkin sekä tylsä ja valheellinen: joku aina nousee kovalla työllä ryysyistä rikkauksiin, mutta jokaista kovan työn tehnyttä menestyjää kohti on vähintään sata yhtä ahkeraa ja sinnikästä, jotka eivät koskaan menesty. Heidän tarinansa eivät kuitenkaan kiinnosta kuin korkeintaan toisia häviäjiä. Niinpä hyviä häviämisestä ja luovuttamisesta kertovia lauluja saa hakea. On aika esitellä kolme sellaista laulua, joita minä – kolmekymppinen sekä työelämästä, sosiaalisista että seksuaalisista suhteista syrjäytynyt mies – voin pitää omina tunnusmelodioinani.

3. Born to Lose (Ted Daffan)

                      Born to lose

                      I’ve lived my life in vain

                      Every dream

                      has only brought me pain

Amerikkalaisen country-artisti Ted Daffanin (1912–1996) kynäilemä kappale on muodostunut taajaan coveroiduksi standardiksi, eikä suotta: jokainen oman elämänsä epäonnistuja pystyy tähän samastumaan. Suorastaan zeniläiseen tapaan laulu korostaa, miten unelmointi (eli halu) aiheuttaa tuskaa, sillä kaikki unelman varaan rakennettu päättyy lopulta kuitenkin huonosti.

Alkuperäisesityksen ohella merkittäviin covereihin kuuluu muun muassa Ray Charlesin tulkinta. Oma suosikkini on kuitenkin Elton Johnin Duets-albumilta (1993) löytyvä, varsin hämmentävä kahden esiintyjän yhdistelmä – Eltonin duettokumppanina kun toimii jo tuolloin huikean alarekisterinsä löytänyt Leonard Cohen.

2. Gone Fishing (Chris Rea)

I'm gone fishing
I got me a line
Nothing I do is gonna make the difference
So I'm taking the time

And you ain't never gonna be happy
Anyhow, anyway
So I'm gone fishing
And I'm going today

Chris Rea lienee monen mielestä pystyyn kuolleen pappa-AOR-musiikin ruumiillistuma, eivätkä pilkkakirveet tyystin väärässä ole. Se ei kuitenkaan muuta tosiseikkaa, että kappaleensa ”Gone Fishing” (levyltä Auberge, 1991) on kaikin puolin onnistunut teos. Jos jotakin olen elämässäni oppinut, niin sen, että millään tekemiselläni ei ole mitään merkitystä. Tämän myös Rea on oivaltanut laulussaan, ja siksi ehdottaa: mene kalaan.

Artisti on kertonut, että laulun ilmestymisen jälkeen moni innokas kalamies otti häneen yhteyttä ja kyseli parhaista saaliista yms. kalajutuista. Rea ei kuitenkaan harrasta kalastusta, vaan kalastus on vain jonkinlainen metafora turhanpäiväiselle tekemiselle. Kuitenkin kaikki tekeminen, myös se yleisesti tärkeämpänä pidetty, on pohjimmiltaan yhtä turhanpäiväistä, joten on turha edes yrittää, hakata päätä seinään mainetta, kunniaa ja vaurautta tavoitellessaan – sama luovuttaa. May as well go fishing.

1. Mr. Tanner (Harry Chapin)

Mister Tanner was a cleaner from a town in the Midwest,
and of all the cleaning shops around he'd made his the best
But he also was a baritone who sang while hanging clothes,
he practiced scales while pressing tails and sang at local shows
His friends and neighbors praised the voice that poured out from his throat
They said that he should use his gift instead of cleaning coats

But music was his life, it was not his livelihood,
and it made him feel so happy and it made him feel so good
And he sang from his heart and he sang from his soul
He did not know how well he sang: it just made him whole.

Amerikkalainen laulaja-lauluntekijä Harry Chapin (1942–1981) kuoli vain 38-vuotiaana auto-onnettomuudessa, mutta ehti lyhyen uransa aikana tehdä sekä hittejä että arvokasta humanitaarista työtä jo vuosia ennen geldofeja ja liveaideja. Kaikki raskaan rockin ystävät tuntevat Ugly Kid Joen 90-luvun alun kappaleen ”Cat’s in the Cradle”, mutta harvempi tietää kappaleen olevan alkuaan Chapinin folk-hitti vuodelta 1974. Mielestäni Chapinin hienoin kappale on kuitenkin ”Mr. Tanner” (samalta vuodelta mutta eri albumilta), jonka idean artisti sai nähtyään New York Times -lehdessä arvostelun amatöörilaulaja Martin Tubridyn resitaalista (itse asiassa Tubridy esiintyi kaksikin kertaa, molemmat arvioitiin). Arviossa harrastelijan suoritukset murskattiin lyhyesti ammattimaisella viileydellä.

Chapin rakensi tämän pikkutekstin ympärille tarinan miehestä, jolle musiikki ei ole ammatti vaan elämä, ja miehen elämän musertamisesta muutamalla rivillä. Laulamista rakastava pesulanpitäjä herra Tanner päättää ystäviensä kannustuksesta näyttää kykynsä maailmalle, käyttää säästönsä salin vuokraamiseen ja esityksen järjestämiseen kaupungissa – ja saa tyrmäävän kritiikin, minkä jälkeen hän laulaakin enää vain yksin hiljaa myöhäisiltaisin pesulallaan. Täh, eikö tarina teistä mennytkään kuin Strömsössä, Hollywoodissa tai kokoomusfantasioissa? Niin harmillista kuin se onkin, oikeassa elämässä onnelliset loput ovat harvinaisia: suurin osa yrityksistä päättyy epäonnistumiseen, ja monen kohdalla kaikki yritykset.

Chapinin levytyksestä ja live-esityksistä nostettakoon esille yhtyeensä basisti ”Big” John Wallace, joka laulaa kappaleessa sielukkaalla baritonillaan ”Tannerin roolin” eli kertosäkeistöjen vastamelodiana toimivan ”O Holy Night” -kappaleen.