sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Miksi en lahjoita hyväntekeväisyyteen



Viime aikoina on puhuttu paljon lastensairaalasta, jonka rahoituksesta iso osa kerätään hyväntekeväisyytenä yksityisiltä lahjoittajilta. Päällisin puolin ajatus kuulostaa kivalta. Ihmiset saavat hyvän mielen antaessaan rahaa ja sairaat lapset puolestaan saavat puitteet, joissa heille voidaan tarjota nykyaikaista ja laadukasta hoitoa. Kaikki voittavat, joten kuka sydämetön julmuri voisi vastustaa tällaista?

Minä voin.

Miksikö? Tietenkin koska myytyäni sieluni Saatanalle joudun imemään elämänvoimani kuolemansairaiden lasten riutumisesta, HA HA HAA! (Kärsimys noiden lasten kasvoilla tuo minulle mieleen Mestarini. Mutta hei, niinhän se toi myös Äiti Teresalle.) Se ei silti ole ainoa syy… Nihkeydelleni hyväntekeväisyyttä kohtaan on myös puhtaammin periaatteellinen perustelu.

Nimittäin, sen lisäksi että olen Beelzebubin uskollinen kätyri, olen myös sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion kannattaja henkeen ja vereen. (Jos nuo nyt 2010-luvulla enää mitään erillisiä kategorioita ovatkaan…) Niinpä brutaalisti kärjistetty mutta totuuden siemenen sisältävä argumenttini on seuraava:

Jokainen lastensairaalalle tai vastaavalle kohteelle annettu yksityinen lahjoitus on samalla antajansa allekirjoitus hyvinvointivaltion purkamisen puolesta.

Rahan lahjoittaja antaa samalla siunauksensa järjestelmälle, jossa lastensairaalan kaltaisia välttämättömyyksiä – joiden pitäisi olla verovaroin kustannettuja julkisia palveluita, piste – siirretään jatkossa yhä enemmän ja enemmän hyväntekeväisyyden ja yksityisten lahjoitusten varaan.

Missä sitten on ongelma, jos hyväntekeväisyys kerran toimii ja lapset saavat sairaalansa? Ongelma on siinä, että vapaaehtoisina ihmiset lahjoittavat rahaa vain sinne minne haluavat, kun taas verovaroin kustannettuna rahaa päätyy myös sinne, mihin sosiaalidarvinistit eivät sitä haluaisi antaa mutta missä sitä kuitenkin tarvitaan. Jos kaikki tällaiset suuret hankkeet olisivat lahjoitusten varassa, meillä olisi kohta maa täynnä lastensairaaloita ja kodittomien söpöjen isosilmäisten eläinten turvakoteja, mutta ei yhtäkään alkoholistien ja narkomaanien hoitolaitosta tai kodittomien ei-söpöjen rantojen miesten asuntolaa. Mikäli et herätä sääliä tai tilanteesi voidaan katsoa itse aiheutetuksi, sinulla ei ole uhripääomaa, ja silloin vapailta ja populistisilta hyväntekeväisyysmarkkinoilta ei heru pennin jeniä.

Niinpä maksan mielelläni veroja (tai maksaisin jos olisin työelämässä), mutta lahjoituksena sairaala tai muu vastaava kohde ei saisi minulta senttiäkään edes siinä äärimmäisen epätodennäköisessä tilanteessa, että minulla olisi palkkatuloja. Tällaista kehityssuuntaa ei voi tukea.

Tässä vaiheessa lukijalle herää aiheellinen huomio: onhan niitä hyväntekeväisyyskohteita myös Suomen ulkopuolella! Enkö sitten voisi antaa apua niihin maihin, joissa valtio ei teoriassakaan voisi huolehtia kansalaisistaan pohjoismaisen lintukodon tapaan?

En.

Maailmassa on paljon todellisia ja vakavia ongelmia, sitä en kiellä. Nuo ongelmat kuitenkin tulisi ratkaista niin, että vastuuseen saatettaisiin ne, jotka niistä vastuussa ovat. Mikäli ”ulkopuolisina” suostumme hyväntekeväisyyden turvin ottamaan taakan kantaaksemme, lähetämme viestin ongelmien aiheuttajille: jatkakaa vain samaan malliin kestämätöntä politiikkaanne, ihmisten riistämistä, ympäristötuhoa ja mitä pahaa nyt ikinä vain keksittekin tehdä, sillä kyllä joku muu aina hoitaa jälkipyykin puolestanne!

Sivullisten yksityishenkilöiden lahjoitukset eivät ole eivätkä saa olla ratkaisu maailman isoihin, ”rakenteellisiin” ongelmiin. Pikemminkin tällainen hyväntekeväisyys vain pelaa ongelman aiheuttajan pussiin tarjoamalla ulkopuolelta tilapäisiä hätäratkaisuja sen sijaan että jotakin tehtäisiin todellisille ongelmille ja niiden aiheuttajille.

Joillekin sortavia rakenteita konkreettisesti murtamaan pyrkiville kapinallisille voisin siis lahjoittaa rahaa, mutta yhdellä ehdolla. Monien muiden lailla epäröin kansainvälisiin kriisikohteisiin lahjoittamista, sillä niissä on mahdollisuus, että rahat menevät aseisiin. Minulle ei riitä mahdollisuus, vaan lahjoitan vasta kun asiasta on täysi varmuus.

Ja tietysti pitäisi myös olla sitä rahaa.

2 kommenttia:

  1. sitä paitsi toi on julkkisten keino saada vaan huomiota,nyyh nyyh lapset -> eivät lahjoita muualle, koska lasten tukeminen on media sexyy

    VastaaPoista
  2. hienosti kirjoitettu :) en kyllä enää ikinä anna rahaa hyväntekeväisyyteen

    VastaaPoista