lauantai 15. maaliskuuta 2014

Mummulle ganjaa



Yksi kevättalven kuumista kotimaisista puheenaiheista on ollut kannabis. Paraikaa kerätään kannabiksen dekriminalisoimiseksi nimilistaa, jolta työnantajat voivat tarkistaa ketä ei ainakaan oteta töihin joka ei kuitenkaan näytä saavuttavan asian käsittelyyn etenemiseen vaadittavaa 50 000 nimeä. Toisessa ääripäässä ovat moraalisesti valveutuneet kansalaiset sun muut kukkahatut, joita huolestuttaa, eikö kukaan enää ajattele lapsia ja sitä paitsi kannabispsykoosissa saatat luulla itseäsi appelsiiniksi (ei Ulla) ja yrittää kuoria itsesi kun työpaikalla Jaana oli kuullut että sen kälyn suvussa joku oli. Ja sitten soppaa hämmentävät vielä kokoomuslaisetkin naureskelemassa narkkareille ja narkkarin näköisille.

Eihän tässä enää ihmispolo tiedä kaiken informaatio- ja propagandatulvan keskellä, ketä kuunnella ja mihin uskoa. Kaikilla auktoriteetteina esiintyvillä tuntuu olevan jokin agenda ajettavanaan, vaikka puolueetonta tietoa jos mitä tässä tarvittaisiin.

Apuun on hälytettävä tiede ja empiirinen tutkimus: ottakaamme selvää kannabiksen vaikutuksista valvotuissa oloissa!

Testiryhmä on valittava niin, että kokeesta koituu mahdollisimman vähän yhteiskunnallista haittaa, vaikka tulos olisi äärimmäisen negatiivinen. Ehdotankin, että kannabiksen vaikutuksia testataan ensin vanhainkotien mummoilla ja papoilla. Testijakson aikana katsotaan, mikä on hampun hyötyjen ja haittojen suhde. Sen perusteella sitten voidaan tehdä tutkittuihin tosiasioihin perustuva päätös laajemmasta dekriminalisoinnista tai peräti laillistamisesta.

Arvaan herkimpien lukijoideni järkyttyneen. Miten humanistiksi itseään väittävä julkeaa esittää vanhusten – suuria uhrauksia tehneiden hyvinvointivaltiomme rakentajien – käyttämistä pahaisina koe-eläiminä? Malttakaahan niin kerron.

Jos kannabiksen puolustajien teesit huumeen autuudesta pitävät paikkansa, niin pössyttelyn avulla vanhainkodeista tulee leppoisia ja mukavia paikkoja, joissa ikäihmiset voivat ennen kuolemaansa kokea vielä kerran iloisia ja elämyksellisiä hetkiä. Eli ei mitään hätää!

Mutta entäs jos vastustajat ovat oikeassa?  

No, hehän väittävät, että ruoho passivoi ihmisen. Mutta nyt puhutaan ympäristöstä, jossa maataan sängyillä odottamassa ikiunta. Vaipat vaihdetaan viikon välein ja pesulla käytetään kerran kuukaudessa. Virikkeiden virkaa toimittavat naapurisängyn hengityksen säännöllinen vingunta ja silloin tällöin kuolemajuttuja kertomassa käyvä leipäpappi.

Tällaisissa oloissa henkinen passivoituminen olisi pelkästään siunaus.

Toinen vakioväite on, että kannabis vieraannuttaa käyttäjänsä todellisuudesta. Tähän pätevät samat seikat kuin edelliseen kohtaan – joissakin tapauksissa vieraantuminen on parempi vaihtoehto kuin todellisuus, ja vanhainkodin vuodeosasto kuuluu näihin tapauksiin.

Meillä siis olisi käsillä win–win-tilanne riippumatta siitä, ovatko kannabiksen vastustajat tai puolustajat enemmän oikeassa. Siispä: mummulle ganjaa!

2 kommenttia:

  1. t. keisi "kannabis" rypak

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin tekstistä pois oman kantani, sillä sen kertominen ei ollut jutun kannalta olennaista. Tai ehkä oikeastaan siksi, ettei minulla ole kantaa; minulle on ihan sama, laillistetaanko kannabista vai ei. En käytä mitään laittomia tai laillisiakaan päihteitä.

      Poista