Ostin
jo vuosi sitten itselleni Soundcraft EFX8 -mikserin, joka kuitenkin jäi
laatikkoon odottamaan jotakin järkevää sijoituspaikkaa. Nyt päätin vihdoin
tehdä asialle jotakin ja rakentaa mikserin mittojen mukaisen pienen pyörällisen
pöydän, jotta laitteen voisi ottaa käyttöön.
Raakalautaa
ja muuta puutavaraa kotona oli valmiiksi, kiipeilypuuprojektista oli jäänyt vanerilevyä
ja sekalaisia maalejakin löytyi,
joten ainoaksi hankittavaksi jäivät pyörät. Biltemasta ostetut kaksi kiinteää ja kaksi kääntyvää pyörää eivät
yhteensäkään maksaneet kuin muutaman euron.
Koska
puutavara oli sekalaista, se piti ensin kavennella itse pöytäsirkkelillä ja
silitellä hiomakoneella. Jälkimmäisessä en lähtenyt liikaa hienostelemaan,
sillä tarkoitus oli rakentaa robusti käyttöesine, jota ei tarvitse liikaa
sääliä. Itse sahailemisen miinuksena on toki ylimääräinen työ mutta vastaavasti
plussa siinä, että mitat saattoi suunnitella juuri sopiviksi: tässä tapauksessa jalkojen paksuus määräytyi pyörien kiinnitysosan mukaan – ja muut sen
mukaan, mikä sattui hyvältä tuntumaan.
Tämän
jälkeen jiirisaha lauloi neljä pystytolppaa ja kahdeksan vaakarimaa sopiviksi
pätkiksi. Jalkoihin tein yläpäähän ja alareunan lähelle vaakarimojen mukaiset lovet
ulkosivuille. Rimat sahasin jiiriin ja ruuvasin loviin. Kun runko oli näin saatu muotoonsa, sahasin
vanerilevystä sopivan palan ja kiinnitin sen ylätasoksi.
Loppuhienosteluna
laadin tasolle reunat sahaamalla pöytäsirkkelillä noin sentin liuskan laudan sivusta, jiirittämällä sen ja ruuvaamalla levyn reunoihin. (Näin ohuen
puusuikaleen ruuvaaminen onnistui vain poraamalla parin millin poranterällä
ruuvausreiät. Ilman niitä suikaleelle olisi käynyt kuin läskin tahdonlujuudelle
sipsihyllyn kohdalla: murtumiselta ei olisi vältytty.) Nyt puuosat olivat
kasassa, ja vilautettuani hökötykselle vielä hieman hiomakonetta otin sen
sisälle yöksi kuivumaan ja odottamaan seuraavan päivän maalausta.
Kun
isäni kuoli äkillisesti syksyllä, huoneeni nurkkaan jäi hänen vanha
Jøli-kassakaappinsa, jonka numeroyhdistelmää ei tiennyt kukaan. Niinpä opetin
itselleni uuden taidon, ja muutaman illan harjoittelun ja millimetripaperille
tehdyn tilastoinnin jälkeen olin vihdoin manipuloinut kaapin Sargent & Greenleaf -yhdistelmälukon
auki. (Tällä työlläni säästimme muutaman satasen, jonka kaapin murtaminen olisi maksanut; lisäksi kaappi olisi ollut porauksen jälkeen käyttökelvoton. Olen hyvä oppimaan asioita, joilla säästää rahaa, mutta en osaa mitään sellaista, mikä tuottaisi sitä.) Saavutuksestani innostuneena kunnostin ruman kaapin voitonmerkikseni ja
maalasin sen vasaralakalla mustaksi. Tuota maalia jäi sen verran, että päätin
käyttää loput tähän häkkyrään. Pohjamaaliksi vedin ensin kerroksen jotakin sisäpuumaalin
jämää, koska arvelin metallille tarkoitetun mustan maalin turhan ärhäkäksi
suoraan maalaamattomalle puulle. Tämän jälkeen työ eteni hitaasti odotellen
kerrosten kuivumista.
Kahden
vasaralakkakerroksen kuivumisen jälkeen tehtävänä olikin enää pyörien ruuvaaminen
alle. Pienen hienosäädön – yhden pyörän alle täytyi laittaa n. 1 mm koroke –
jälkeen kärry kulki tasaisesti ja keikkumatta, ja mikseriäkin saattoi alkaa
sovitella paikalleen.
Ei
se hieno ole, mutta ajanee asiansa!
Olet ollut viimeaikoina aktiivinen blogisi kanssa. Se ilahduttaa minua.
VastaaPoistaNikkaroinnista innostuneena kaivoin esiin höylän ja hiomakoneen ja madalsin kirjoittamiskynnystäni. Nyt uuden tekstin kriteeriksi on riittänyt se, että mieleeni on tullut tai olen tehnyt edes jotakin; en ole tuhlannut liikaa aikaa sen miettimiseen, ovatko asiat kertomisen arvoisia. Ehkä se onkin parempi lähestymistapa kuin some-tyyppinen "anna itsestäsi ulos vain hiottu ja siloteltu kiiltokuva, jonka ihmiset haluavat nähdä".
Poista