maanantai 22. helmikuuta 2016

Nikkarointia: pöytä mikserille



Ostin jo vuosi sitten itselleni Soundcraft EFX8 -mikserin, joka kuitenkin jäi laatikkoon odottamaan jotakin järkevää sijoituspaikkaa. Nyt päätin vihdoin tehdä asialle jotakin ja rakentaa mikserin mittojen mukaisen pienen pyörällisen pöydän, jotta laitteen voisi ottaa käyttöön.

Raakalautaa ja muuta puutavaraa kotona oli valmiiksi, kiipeilypuuprojektista oli jäänyt vanerilevyä ja sekalaisia maalejakin löytyi, joten ainoaksi hankittavaksi jäivät pyörät. Biltemasta ostetut kaksi kiinteää ja kaksi kääntyvää pyörää eivät yhteensäkään maksaneet kuin muutaman euron.

Koska puutavara oli sekalaista, se piti ensin kavennella itse pöytäsirkkelillä ja silitellä hiomakoneella. Jälkimmäisessä en lähtenyt liikaa hienostelemaan, sillä tarkoitus oli rakentaa robusti käyttöesine, jota ei tarvitse liikaa sääliä. Itse sahailemisen miinuksena on toki ylimääräinen työ mutta vastaavasti plussa siinä, että mitat saattoi suunnitella juuri sopiviksi: tässä tapauksessa jalkojen paksuus määräytyi pyörien kiinnitysosan mukaan – ja muut sen mukaan, mikä sattui hyvältä tuntumaan.

Tämän jälkeen jiirisaha lauloi neljä pystytolppaa ja kahdeksan vaakarimaa sopiviksi pätkiksi. Jalkoihin tein yläpäähän ja alareunan lähelle vaakarimojen mukaiset lovet ulkosivuille. Rimat sahasin jiiriin ja ruuvasin loviin. Kun runko oli näin saatu muotoonsa, sahasin vanerilevystä sopivan palan ja kiinnitin sen ylätasoksi.

Loppuhienosteluna laadin tasolle reunat sahaamalla pöytäsirkkelillä noin sentin liuskan laudan sivusta, jiirittämällä sen ja ruuvaamalla levyn reunoihin. (Näin ohuen puusuikaleen ruuvaaminen onnistui vain poraamalla parin millin poranterällä ruuvausreiät. Ilman niitä suikaleelle olisi käynyt kuin läskin tahdonlujuudelle sipsihyllyn kohdalla: murtumiselta ei olisi vältytty.) Nyt puuosat olivat kasassa, ja vilautettuani hökötykselle vielä hieman hiomakonetta otin sen sisälle yöksi kuivumaan ja odottamaan seuraavan päivän maalausta.

Maalaamaton runko
Kun isäni kuoli äkillisesti syksyllä, huoneeni nurkkaan jäi hänen vanha Jøli-kassakaappinsa, jonka numeroyhdistelmää ei tiennyt kukaan. Niinpä opetin itselleni uuden taidon, ja muutaman illan harjoittelun ja millimetripaperille tehdyn tilastoinnin jälkeen olin vihdoin manipuloinut kaapin Sargent & Greenleaf -yhdistelmälukon auki. (Tällä työlläni säästimme muutaman satasen, jonka kaapin murtaminen olisi maksanut; lisäksi kaappi olisi ollut porauksen jälkeen käyttökelvoton. Olen hyvä oppimaan asioita, joilla säästää rahaa, mutta en osaa mitään sellaista, mikä tuottaisi sitä.) Saavutuksestani innostuneena kunnostin ruman kaapin voitonmerkikseni ja maalasin sen vasaralakalla mustaksi. Tuota maalia jäi sen verran, että päätin käyttää loput tähän häkkyrään. Pohjamaaliksi vedin ensin kerroksen jotakin sisäpuumaalin jämää, koska arvelin metallille tarkoitetun mustan maalin turhan ärhäkäksi suoraan maalaamattomalle puulle. Tämän jälkeen työ eteni hitaasti odotellen kerrosten kuivumista.

Pohjamaalin ja yhden vasaralakkakerroksen jälkeen
Kahden vasaralakkakerroksen kuivumisen jälkeen tehtävänä olikin enää pyörien ruuvaaminen alle. Pienen hienosäädön – yhden pyörän alle täytyi laittaa n. 1 mm koroke – jälkeen kärry kulki tasaisesti ja keikkumatta, ja mikseriäkin saattoi alkaa sovitella paikalleen.

Lopullisessa maalissaan ja pyörät alle ruuvattuna
Ei se hieno ole, mutta ajanee asiansa!

"Like a glove", sanoisi Ace Ventura!




2 kommenttia:

  1. Olet ollut viimeaikoina aktiivinen blogisi kanssa. Se ilahduttaa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nikkaroinnista innostuneena kaivoin esiin höylän ja hiomakoneen ja madalsin kirjoittamiskynnystäni. Nyt uuden tekstin kriteeriksi on riittänyt se, että mieleeni on tullut tai olen tehnyt edes jotakin; en ole tuhlannut liikaa aikaa sen miettimiseen, ovatko asiat kertomisen arvoisia. Ehkä se onkin parempi lähestymistapa kuin some-tyyppinen "anna itsestäsi ulos vain hiottu ja siloteltu kiiltokuva, jonka ihmiset haluavat nähdä".

      Poista