maanantai 18. heinäkuuta 2016

Vanhat miehet poistuvat näyttämöltä – ja minä heidän mukanaan



Mietiskelin omaa lähes olematonta työhistoriaani. Mitään virallista työkokemustahan minulla ei ole ollenkaan, mutta epävirallisesti olen toisinaan tehnyt satunnaisia keikkahommia, sekä raksa- että soitto-. Havaitsin, että näillä keikkahommilla on tietty yhteinen tekijä.

Jokainen työnantajani on ollut yli 70-vuotias mies.

Vaikka otos ei ole kovin suuri, mistä tilastotieteilijä oitis huomauttaisi, niin en sittenkään jaksa uskoa tämän olevan pelkästään sattumaa. Olen pohtinut ilmiölle selitystä ja päätynyt seuraavaan tulokseen.

Kaikki nämä vanhemmat herrasmiehet ovat aloittaneet työuransa sodan jälkeen aikana, jolloin maamme oli köyhä, mutta töitä oli kaikille enemmän kuin olisi ehtinyt tehdä. He olivat osa ikäluokkaa, joka muutamassa vuosikymmenessä rakensi pula-aikaisesta sotakorvauksia maksavasta takapajulasta pohjoismaisen hyvinvointivaltion.

Tätä valtavaa urakkaa ei tehty markkinoimalla, mainostamalla, brändäämällä, konsultoimalla, mediavaikuttamalla, imagoa rakentamalla, sosiaalisesta näkyvyydestä huolehtimalla eikä millään muullakaan narsistisella huomiotalousegoilulla. (Nämä kaikki edellä mainitut ovat nousseet toiminnan keskiöön – tuskin mitenkään sattumalta – vasta aikakaudella, jolla tuota hienoa ja ainutlaatuista luomusta, pohjoismaista hyvinvointivaltiota, on ryhdytty jyräämään globaalin uusliberalismin alle.) Se tehtiin ainoastaan ahkeruudella; tekemällä oikeita töitä, joissa betonin ainesosiin kuului hikikin, ja tekemällä ne hyvin ja aikataulussaan.

Olen aina inhonnut tyhjien tynnyreiden kolistelua. Sen sijaan olen uskonut siihen, että itsensä kehumisen sijasta paras ja kunniallisin käyntikortti on huolella tehty työ. Haluan uskoa, että se yksin riittää tekijänsä mainokseksi. Ja niin se on aina välillä tehnytkin – mutta vain näille jo harmaantuneille ikämiehille, jotka kokemustensa pohjalta tietävät, että tulosta syntyy vain asioita tekemällä, ei niistä puhumalla.

Ja nyt, yksi kerrallaan, nämä miehet ovat jäämässä pois kuvasta, kun vuodet vierivät, uurteet syvenevät entisestään ja voimat alkavat ehtyä. Heidän aktiivisuutensa vähentyessä katoan mukana minäkin, sillä kun kasvoin kunnioittamaan heidän tapaansa toimia ja pitämään sitä ainoana oikeana ja arvokkaana, koen itseni täysin ulkopuoliseksi nykymaailman menosta.

Enkä edes tiedä, pitäisikö ulkopuolisuudestaan olla harmissaan, ylpeä vai kenties molempia.

1 kommentti:

  1. Viimeinen vanha mies

    Ohjaus: Aki Kaurismäki
    Pääosissa: Casey Ryback

    Kelmeästi valaistulla näyttämöllä työskentelee joukko harmaantuvia miehiä esiintymislavan rakennuksen merkeissä. Yksi hitsaa, toinen höylää, kolmas muuraa ja neljäs maalaa. Kaikki työskentelevät käsillään, ja pikkuhiljaa lava kohoaa pystyyn. Mukaan eksynyt hämmentynyt nuorimies auttelee milloin ketäkin, sadatellen välissä jotain humanismista mitä vasaran paukuttelulta ja lautojen kantamiselta ehtii. Muuten ilma on rikkumaton, kommunikointi hoituu hiljaisin nyökkäyksin ja tarkkaavaisin katsein täydessä yhteisymmärryksessä.

    Kärsimysnäytelmän edetessä itse kunkin uurteet syvenevät, hiukset vähenevät ja vatsa kasvaa. Pikkuhiljaa joukko pienenee vanhus kerrallaan, kun miehet yksi toisensa jälkeen poistuvat näyttämöltä. Lopulta jäljellä on enää nuorin. Tässä vaiheessa lava on pystyssä, lattia vahattu ja reunatkin on maalattu. Palveluksensa suorittaneet työkalut makaavat maassa, sahat ruostuen, kuivunut maali halkeillen pensseleiden pinnalla. Tilanteesta hölmistynyt nuorimies tarttuu hädissään työkaluihin, mutta mitään ei ole tehtävissä. Kaikki on valmista, työ on saatu loppuun, lava vain odottaa autiona.

    Jostain näyttämön takaa kantautuu tyhjien tynnyreiden kolistelua, mikä kertoo seuraavaksi lavalla vuorossa olevan tubeconin alkavan. Joukko itsevarmoja ja onnellisia teinejä astelee näyttämölle rinta rottingilla ja tukka sliipattuna. Tapahtuman nuori vastuuhenkilö huomauttaa tarinamme miehelle, valkoiset hampaat kiiltäen ylileveän hymyn alta: "Ooks sä joku korjausmies? Eiks tää lava oo ihan kunnossa? Vie nuo työkalut nyt pois tieltä."

    Sankarimme astelee hitaasti näyttämön taakse aikaisemmin poistuneiden seuraan, yhden miehen apaattisen orkesterin säestäessä kulkua.

    VastaaPoista