Jo
toisena vuonna peräkkäin hakemukseni ammatilliseen koulutukseen ei johtanut
mihinkään. Tällä kertaa pääsin ihmeen kaupalla peräti haastatteluun asti, mutta
siihen se sitten tyssäsikin, vaikka hakijoista sisään otettiin yli kolmannes.
(Tämä tuntuu myös hyvin kannustavalta liittyen työnhakuun: työhakemuksillani en
ole koskaan päässyt edes haastatteluun asti, ja kun haastattelussa
esiintymistaitoni eivät todistetusti riitä edes näillä sisäänpääsylukemilla,
mitkä ovatkaan mahdollisuuteni, jos valituksi tuleekin yksi sadasta tai
harvempi? Se nimittäin on tilanne jokaisen kaikille avoimen työpaikan kohdalla –
ja muihinhan minulla ei ole teoreettistakaan mahdollisuutta.)
Edessä
siis on jälleen yksi vuosi ilman töitä, opiskelua, tuloja ja tulevaisuutta.
Musiikkiani
vielä viimeisimpinä vuosina seuranneet sitkeimmät ovat saattaneet huomata tuotannossani
tietynlaisen paradigman muutoksen. Huumorin määrä on vähentynyt, kun taas
katkeruuden, ihmisvihan, unelmien hautaamisen, vanhenemisen, kaiken turhuuden,
elämään pettymisen, itse aiheutetun häviäjyyden yms. teemoja on käsitelty
enemmän.
Voin
luvata, että suunta tulee jatkossakin pysymään samana – sikäli kun vielä saan
itsestäni puristettua tekstejä ja kappaleita irti. Toisaalta tuntuu, että ei
häviäjyydestäänkään pysty ammentamaan aihetta loputtomiin.
Saa
nyt nähdä, mitä tässä tapahtuu elämän ja CR&KK-projektin suhteen.
Yritin kirjoittaa ainakin tunnin kannustavaa viestiä, josta kävisi ilmi, kuinka tärkeä juuri sinun musiikkiprojektisi on minulle. En kuitenkaan saanut muotoiltua viestiäni mitenkään nokkelasti, joten ajattelin vain esittää nöyrimmän kiitokseni kaikesta musiikista, jota olet vuosien mittaan tuottanut maailmaan. Toivon tietysti syvästi, että jatkat musiikin tekemistä oman halusi mukaan. Ennen kaikkea toivon, että saat vielä elämääsi kaipaamaasi sisältöä tulevaisuudessa.
VastaaPoistaPs. Jos olisin varakas aatelisherra, palkkaisin sinut oitis hovimuusikokseni, ellen olisi sitä jo aiemmin tehnyt.
Kiitos, mukavaa kuulla! Minulle on aina ollut tärkeämpää fanien laatu ja pysyvyys kuin määrä. Muutamakin kaltaiseni, kenties itsekin taloudellis-sosiaalisesti marginaalinen kuulija merkitsee minulle enemmän kuin 15 minuutin julkisuus viihdettä kaipaavan tavismassan tietoisuudessa. Olen tehnyt musiikkiani (enimmäkseen) omalla tavallani tiedostaen sen, että jos tarkoituksena olisi saavuttaa suuri suosio, asioita pitäisi tehdä toisin, mm.
Poista- esiintyä omilla kasvoillaan ja jos nyt ei nimellään, niin ainakin nimen pitäisi olla tiedossa
- opetella räppäämään
- tehdä kappaleita ryyppäämisestä, bilettämisestä ja naisista
- kompressoida ja autotunetella ankarasti (ja muutenkin opiskella äänittämistä ja studiotekniikkaa)
- polttaa ukulelet rantanuotiolla
- poistaa verkosta vanhasta tuotannosta kaikki ne kappaleet, joita voitaisiin käyttää ja käytettäisiin minua vastaan siinä vaiheessa, kun "yrittäisin läpimurtoa"
Ja niin edelleen.
Ei palo tekemiseen ole kadonnut mihinkään, mutta nyt on taas sellainen vaihe, että ideoita kappaleisiin ei ole ja sellaisten syntyminenkin tuntuu kaukaiselta. Näitä kuivia kausia tosin on ollut ennenkin, ja kyllä sieltä taas jotakin pulpahtaa mielen pintaan jossakin vaiheessa pyytämättä ja yllätyksenä.
No jos haluaa kilpailla jonkun Tsiikin kanssa kansansuosiosta ja rahoista, niin sitten pitää varmaan alkaa räppäämään ryyppäämisestä, mutta onhan Suomessa näitä vähän oudompiakin musikantteja jotka saavat tehdä sitä omaa juttuan jonkinlaisella "menestyksellä" vaikkeivät rikastukaan sillä tai paistattele iltapäivälehtien otsikoissa. Esim. Joose Keskitalo tai Jukka Nousiainen, pari vähän enemmän suosiota "hipsteripiireissä" saanutta mainitakseni. Eli ei se autotune ja räppi ole ainoa tie.
VastaaPoistaOletko muuten tutustunut Jordan Petersonin juttuihin Juutuubissa. Toronton yliopiston psykologian proffa, joka saanut viimeaikoina mainetta vastustaessaan poliittisen korrektiuden kulttuuria ja yliopistot vallanneita "neomarxilaisia radikaalivasemmistolaisia". Hän puhuu paljon sellaisista aiheista joiden parissa sinäkin tunnut painiskelevan mm. liittyen tuohon luovaan työskentelyyn tai ylipäätään siihen että miten järjestää elämänsä mielekkäällä tavalla ettei pää hajoa. Tässä lyhyt pätkä (suosittelen kyllä kuuntelemaan kokopitkät luennot): https://www.youtube.com/watch?v=ocDli45faiw
Olen samaa mieltä ensimmäisen kommentoijan kanssa. Sydämellisesti kiitos kaikesta tähän asti julkaisemastasi! Tuotantosi, niin musiikillisesti kuin tämän bloginkin osalta, on ollut kaltaiselleni syrjäytyneelle, puoliakateemiselle ihmisriekaleelle mitä parhainta huvia, josta totta kai itsekkäästi toivoisin voivani nauttia myös jatkossa.
VastaaPoistaItseasiassa inspiroimanasi olen jopa itsekin alkanut haahuilla musiikin parissa ja tehnyt jopa korviariipiviä, tekotaiteellisia, elektronisia kappaleita (koska luonnollisesti en osaa soittaa enkä laulaa, enkä tiedä musiikista mitään). Joten, kiitos myös tästä tahattomasta innostamisesta syvemmälle musiikin maailmaan!
Olen tosin melko varma, että "musiikillisille" tuotoksilleni altistuneet pikemminkin puivat nyrkkejään.