 |
| Näistä harmittoman oloisista karamelleista kaikki alkoi. |
Ostin
eilen irtokarkkeja, ja muiden mukana pussiin sujahti myös pari lapsuuteni
suosikkia eli Oukki Doukkia. Illalla
sitten koneella istuessani päätin herkutella ostoksillani, ja kaikki sujuikin
hyvin siihen asti, kunnes tuli näiden epäekologisesti yksittäismuoveihin
käärittyjen salmiakkikaramellien vuoro. Yritin avata muovia perinteiseen tapaan
puristamalla karamellia toisesta päästä sormieni välissä, mutta muovi ei
antanut periksi. Niinpä lisäsin voimaa, ja viimein kääre antautui – mutta mikä Pyrrhoksen
voitto se olikaan!
Kivikova
karkki nimittäin lennähti vauhdilla ulos kääreestä ja napsahti suoraan
läppärini näyttöön. Onnistuipa pirulainen vielä osumaan näyttöön niin, että
pikselit pimenivät peräti kahdesta eri kohdasta. Tietenkään tuhoalue ei liioin
rajoittunut pariin yksittäiseen täplään, vaan osumajäljet muodostavat melko
laajat kuviot.
 |
| Ja tällainen on naposteluhetken traaginen lopputulos. |
Nollan
euron tuloillani näitä kuvioita tullaankin katselemaan vielä monta vuotta
ruudulla. Melkoinen riesa yhdestä pienestä karamellista.
Varsinainen salmiakkipommi... Karkinsyönti on näkäjään vaarallista muutenkin kuin hampaille. ;( Mites vakuutus, korvaisiko?
VastaaPoistaJos jokin vakuutus olisi, niin... tuskinpa korvaisi. Kone on useamman vuoden vanhakin. Lisäksi kokemukseni kyseisestä liiketoiminnan alasta on, että vähänkin oudompien sattumusten kohdalla ne kyllä keksivät selityksen kielteiselle korvauspäätökselle: siihen kekseliäisyyteenhän noiden firmojen tuloksen tekeminen perustuu.
VastaaPoistaNäytön vammat ovat pahentuneet omia aikojaan tässä muutaman päivän aikana. Digitaalihurme valuu hitaasti pystysuorina juovina kohti ruudun alareunaa pysäyttämättömänä kuin hiekka tiimalasissa tai itse aika. Samalla silmä kuitenkin on alkanut tottua näkyyn, eivätkä nuo jäljet onneksi ihan keskellä sijaitse. En tiedä mikä on elämän TARKOITUS, mutta sen tiedän, mistä elämässä on KYSE – siinä on kyse ikäviin asioihin tottumisesta.