Top 3: Syyt miksi kotimainen porno on hanurista

Yksinäisen, seksuaalisesti syrjäytyneen miehen sukupuolielämän harvoihin iloihin kuuluu pornografinen materiaali – ainakin vielä toistaiseksi. Pahat feminatsit toki tekevät kaikkensa kieltääkseen pornon lyödäkseen jo lyötyjä ja viedäkseen viimeisenkin ilomme, mutta sen vuoksi nyt onkin koottava sellainen varasto materiaalia, jolla pärjää lopun ikänsä… Feminatsin mokomat väittävät valheellisesti, että kaikki porno olisi naista halventavaa ja alistavaa, mutta heille kerrottakoon nyt totuus. Ei suinkaan kaikki: vain hyvät filmit!

Takaisin asiaan: pornokokoelman karttumisesta huolimatta kotimaista materiaalia ei kovalevylle keräänny, ja nyt seuraa kolme keskeisintä tekijää, jotka suomalaisessa aikuisviihteessä mättävät.

3. Naisesiintyjien taso

Suomalainen pornoesiintyjänainen on keskimäärin tatuoitu, lävistetty, ylipainoinen ja muutenkin ruma lähiöpötikkä, jonka tasapaksun ruhon ainoat muodot ovat peräisin tallinnalaiselta alennusmyynti-plastiikkakirurgilta. Harvakseltaan alalle löytyy uusiakin esiintyjiä, joilla ulkonäkönsä puolesta olisi enemmän potentiaalia kuin em. mätisäkeillä, mutta nämä tulokkaat sitten ovat niitä ”18 ja huumekoukussa” -tapauksia, jotka tarvitsevat rahaa aineiden hankkimiseen. Näiden näyttelijäsuoritukset ovat sellaisia, että noilla lasittuneilla katseilla ja totaalisilla kommunikaation puuttumisilla voisi saada Oscarin autismista tai keskitysleiriltä selvinneiden posttraumaattisesta stressioireyhtymästä kertovassa Hollywood-tuotannossa, mutta pornoltani kaipaan esiintyjien välistä kemiaa. Jos se ei oikeasti kivaa olekaan, niin yrittäisitte edes teeskennellä sitä vähän uskottavammin.

Kuitenkin vaikkapa Alaston Suomi -sivuston amatöörikuvista ja filmeistä voi huomata, että maassamme on myös kauniita naisia, jotka nauttivat oikeasti seksistä kameroiden edessä. Miksi nämä eivät hakeudu alan ammattilaisten joukkoon? Seuraavat kaksi kohtaa valaisevat syitä.

2. Olemattomat tuotantoarvot

Ennen vanhaan lähestulkoon kaikki porno tuntui olevan halvalla tehtyä ja nuhjuista – se kuului asiaan. Rahan puutetta kuitenkin kompensoitiin sillä, että touhussa oli hieman vähemmän kylmää markkinataloutta ja enemmän ”sielua” (vaikka kyllähän niitä huumeita ja itsareita silloinkin harrastettiin, joten mitään pastoraalia ei kannata liioitella, mutta huumeita ja itsareita sentään harrastettiin enemmän yhtenä suurena perheenä!). Suomalaisessa pornossa yhdistyvät uuden ja vanhan pornon huonot puolet: sielutonta bisnesmenoa, mutta tuotantoarvoiltaan edelleen VHS-aikakaudella.

Raha tietysti synnyttää laatua, mutta vastaavasti laatua tarvitaan, jotta isoja rahoja voisi liikkua alalla. Nythän tilanne noin taloudellisesti on, että erään kuolemattoman kommentin mukaan naisesiintyjille maksetaan palkat lävistyksinä ja tatuointeina. (Joskus varmaan myös huumeina.) Jos hommaa pyöritetään kengännauhabudjetilla, on tietysti turha haaveilla sen enempää laatuesiintyjistä kuin juonellisista HD-tuotannoistakaan, mutta olisi nyt edes perusasiat kunnossa: kuvakulmat esimerkiksi ovat takuuvarmasti päin vittua, paitsi tietysti hetkinä, jolloin niiden pitäisikin olla. Ääniraidat taas ovat kuin jostakin 80-luvun lopun Alma-tädin hautajaisten kotivideosta, mutta siitä sentään tunnustus annettakoon, etteivät kotimaiset tuottajat jaksa harrastaa räpellystensä jälkiäänitystä. (Dubattu porno kun on hirveintä jöötiä ikinä: ääniraita kuulostaa poikkeuksetta siltä, että siellä äänityskopissa olisivat aina ne samat 70-vuotias eläkkeellä oleva saksalainen pankinjohtaja ja hänen 57-vuotias kotirouvavaimonsa tunnelmoimassa harrastajateatteripohjalta.) Ja niin edelleen: kun alalta puuttuvat sekä raha että osaaminen, ei paskasta puristu sattumalta raakatimantteja edes harvakseltaan.

1. Miesesiintyjien ja -tuottajien taso

Suomalainen porno-”tähteys” miesten osalta henkilöityy kolmeen sankariin, joiden nimiä ei ole syytä mainita, mutta kuvauksesta voi halutessaan yrittää tunnistaa:

- munanpumppaaja, joka tekee perintörahoillaan pornoa kunnes rahat loppuvat ja kirjoittaa ainakin kolmelle eri nettisivustolle viikkoraporttejaan, jotka ovat yleisessä mielenkiintoisuudessaan ja possessiivisuffiksittomuudessaan lobotomiapotilaan luokkaa

- tatuoitu uuvatti, jonka ”lupaava pornoura” katkesi ikävästi törkeisiin huumausainerikoksiin (tarina ei kerro, liittyivätkö nämä jotenkin palkanmaksuun alalla, mutta tätä vaihtoehtoa ei voi sulkea pois)

- kalpea ja pienimunainen insinörttiolmi, johon teoriassa me kaltaisensa voisimme samastua, mutta käytännössä näin ei käy, koska emme halua tehdä niin

Kolmikon seksuaalisen karisman itseisarvon summa (tai aritmeettinen tai geometrinen keskiarvo, miten vain) on pyöreä 0. Ei siis ihme, että kukaan vähänkään tasokkaampi naisesiintyjä ei tahdo joutua näiden spedejen pantavaksi, vaan he suuntaavat suoraan ulkomaille tai perustavat oman kotipornotuotannon, joka amatöörimäisyydestään huolimatta – tai sen ansiosta – päihittää näiden luiskaotsaisten ”ammattilaisten” tekeleet. Amatööripornossa kun tuo jo aiemmin mainittu ”sielu” on edelleen läsnä: naistenkin orgasmit ovat ainakin toisinaan aitoja, ja hommaa tehdään enemmän seksin- kuin rahan- tai pirinkiilto silmissä.

Suomalainen ”ammattilaisporno” puolestaan on amatöörimäistä kaikilta muilta osin paitsi siinä, että kun leikitään ”tuotantoyhtiöitä” ja ”staroja” (ilman mitään perusteita kummallekaan termille), tuo mainittu hyvä fiilis itse tekemisestä katoaa, ja jäljelle jäävät sekä ammattilais- että amatööripornon huonot puolet mutta ei kummankaan hyviä.